Lammikkoprojekti

Kevät, 2005

Kyllä sitä syreenien keskellä olevaa aukiota on jo potkiskeltu ihan tarpeeksi. Olen jo parina vuonna käynyt sitä katselemassa vähän sillä silmällä, mutta nyt on aika ryhtyä hommiin.

Synttärilahjaksi tilasin synttäripukilta allasmuovia, mitäpä muutakaan nuori nainen voisi synttärilahjaksi toivoa! Aiemmin keväällä oli jo laitettu lammikkopumppu tilaukseen, joten kaikki olikin kuoppaa lukuun ottamatta valmiina.

Toukokuun vika viikko oli lomaa töistä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus työstää koko viikko kuoppaa, mutta kyllä se vaati muutaman päivän aikaa latautua, ennen kuin viitsi ryhtyä mihinkään muuhun kuin akvaarioiden tuijotteluun.

Ensin piti järjestää kulkutie tulevaan kaivunpaikkaan. Aukio on ollut viime vuoden nokkosten ja koiranputkien valtaamana. Monien puiden ja syreeneidenkin taimia sieltä piti korjata pois. Ravaustyön tuloksena roudasin pois paikalta n. 10 kottikärryllistä rikkaruohoja ja puiden taimia. Syreenejä piti myös jonkin verran harventaa.

Nyt kun aukiolta oli löydetty rikkaruohojen lisäksi myös maata, oli aika ryhtyä poistamaan sitä. Kuulostaa helpolta, mutta ei se ihan niin kevyesti mennytkään. Ympäristössä kasvaa monen sorttisia puita, joten olisi se pitänyt arvata missä niiden juuret viihtyivät...siinä tulevan kuopan kohdalla. Väiski (appikokelas) auttoi kyllä suuresti juurten poistossa. Itse en olisi niitä mitenkään jaksanut kammeta irti, poikki ja pinoon. Pienimmät juuret sain teloitettua lapiolla, mutta rautakankeilun jätin suosiolla Väiskin heiniksi.

Jahka juuret oli taltutettu, tuli seuraava epähauska ylläri vastaan. Tiukkaa savea! Eihän täällä missään ole savea!!! Täällä maan pohja on enimmäkseen soraa tai kivikkoa, jonka päällä on paksu multakerros. No, kuopan kohdalle sattui sitten epäonnekseni vain ohuehko (n. 15 - 25 cm) multakerros täynnä juuria. Kerroksen alla oli sitten niin tiukkaa savea, ettei siihen ollut kasvanut juuria lainkaan. Oli kyllä sellaista tavaraa, että olisi kelvannut keramiikkamateriaaliksi. Juuri silloin eivät savityöt kiinnostaneet, joten päätin hyödyntää sen muuten.

Kesäkuu, 2005

Kuoppa oli saanut levätä juurineen päivineen muutaman viikon töiden alettua. Ei vaan ehtinyt lapion varteen.

Siinäpä sen huomasin, että kas, savi muuttuu kovaksi kuivuttuaan. Loistava oivallus. Toinen aiheeseen liittyvä oivallus oli se, että nokkoset kasvavat kivasti vaikka niitä kuinka ronklaisi. Yhdessä saadaan yhtälö, joka ratkaisee sekä saven hävitysongelman, että nokkosongelman.

Lammikon ympärille tulee kulkureitti. Kaivoin siis siihen pienen kourun ja järjestelin siihen savikokkareet tiiviisti. Puolikostean saven sai tallottua tiukaksi. Päälle vielä hienoa soraa estämään liukastumisonnettomuudet (sateella savi on aika lipevää).

Heinäkuu, 2005

Satunnaista kuopankaivuuta.

Loppukuusta alkaa vihdoin tulla valmista, tai sitten kaivajasta loppua patterit. Ei vaan, kaivaminen on hyvin hermoja lepuuttavaa hommaa. Siinä ei tarvitse ajatella muuta kuin käyttääkö tavallista vai teho-offia sen hetkisiin itikoihin. Loppu on lapion heiluttelua erisuuntiin.

Kuoppa valmis. Reunoista tuli niin jyrkät, että hiekkaa ei kannata sinne laittaa. Valuisi vaan pohjalle kaikki ja reunoille ei jäisi yhtään. Päätin hyödyntää eristeeksi vanhoja mattoja. Vintiltä löytyi kovin eksoottisissa kunnoissa olevia mattoja. Olivat varmaan joskus esittäneet villa- ja paimentolaismattoja. Nyt niistä tuli mitä mainioimpia kuopan eristeitä. Sitten laitoin vaan muovin päälle.

Mietin, kuinka reunat saisi hävitettyä hienosti. Lopulta leikkasin ylimääräiset muovin retaleet pois ja kaivoin reunat maahan. Päälle laitoin kiviä.

Puro valmistui siinä kuopankaivuun viimeisinä päivinä. Se meni rutiinilla. Juuret lentelivät...onneksi ei vastaan tullut yhtään savea. Pohjaksi purolle laitoin ylimääräiset muovin kappaleet ja työpaikan roskiksesta dyykattua kattohuopaa.

Juuria, juuria, enemmän juuria. Ehkä hiukan savea päälle?

Tässä on ensimmäiset istutukset jo tehty. Kuopan reunalta löysi paikkansa vuorenkilpi.

Takana näkyy savi-sorapolku ja kuopan pohjalla ihanaa savivelliä johon upposi hetkessä nilkkojaan myöden.

Näkymä pihan puolelta.

Kuoppaa täytetään. Takana näkyy kattohuovan kappale. Muovin reunoja on jo hiukan lyhennetty.

Valmista.

Elokuu, 2005

Elokuussa ei juuri itse kuopalle tapahtunut enää mitään, mutta ympäristölle sitäkin enemmän.

Kukkasia tuli roudailtua paikalle ihan urakalla. En uskalla edes miettiä, mitä kaikki rehut tulivat maksamaan. No, harrastus, mikä harrastus. Ei kai niihin hukattuja rahoja kannata miettiä.

Kasveiksi kuopalle päätyi seuraavia:

Polun ulkoreunalla, pihasta katsottuna:

– suikeroalpia

– pikkutalviota

– rönsyleimua

– valkotäpläimikkää

– jaloangervoja

– pioni

– japaninjaloangervoja

– jalokärhö

– sananjalkoja

– tarhaneilikkaa

Polun sisäreunalla, pihasta katsottuna:

– suikeroalpia

– pääskynmaksaruohoa

– vuorenkilpeä

– rönsyleimua

– maahumalaa

– joku sammal, en muista mikä

– jaloakileijaa

– kello- ja komeakuunliljoja

– kotkansiipiä

Maskusta löytyi halvalla puiston penkki. Kalusteen hinta-laatusuhde on ihan paikallaan, mutta kyllä siinä just ja just kaksi ihmistä pystyy istumaan, jos pitää kielen keskellä suuta.

Purossa vesi virtaa kivien lomassa. Yritin istuttaa kiviin vähän sammalta. Näkee sitten talven jälkeen miten se istutuksesta selvisi. Rannalla kasvaa erilaisia kuunliljoja ja kuopan reunustalla maahumalaa.

Näkymä kohti pihaa. Lammikkoon löytyi läheisen pellon valtaojasta ratamosarpioita ja kilpukkaa. Joku ihmeen heinä tuli myös, sekä pikkulimaskaa totta kai.

Näkymä pihan suunnasta.

9.8.2005 tuli seuralta mukaan 6 kappaletta keltaisia hyttysensurmia (keltabarbeja)

Lammikko kuhisee hyttysen toukkia. Kuudelle pikkuiselle keltikselle on tässä kyllä niin paljon ahmimista, toivon etteivät halkea.