Untitled Document

Tänään kävin hakemassa 310-litraiseen kaksi uutta lehtikalaa. Päättelin, että lehtikalat tarvitsevat joukon jatkoa koska vaikka ne kutevat jatkuvasti, niitä ei voisi vähempää kiinnostaa mädin vahtiminen. Silloin kun akvassa oli vielä muita lehtikaloja, saivat TaoTao ja Sunny aikaiseksi ihan uivia poikasia. Kahakoinnin takia luovuin silloin muista lehtikaloista. Uudet lehtikset ovat niin pieniä, että niitä ei katsota vihollisiksi, eikä uusilla paljon olisi pokkaakaan käydä isompiensa ylle. Pienokaiset kastettiin Tubbsiksi ja Violetiksi.

98-litraisen mattosuodatin on nyt asennettu ja akvassa on ollut vesikin jo pyörimässä jokusen päivän. Suodattimen rakentamisesta tulee joskus vielä oma sivunsa tänne, on niin monimutkainen projekti että on hankala selittää ilman kuvia. Ainakin siitä tuli hieno!

Tänään aloin huutokauppatavaroiden pakkaamisen. Kasveja oli monta monta pussia lähdössä huudeltavaksi. 98-litraisesta vaihdoin vielä vettä tulevia suklaarihmakaloja varten.

Tänään kuoli viimeinenkin suklaarihmakaloista. Niiden tilanne parani, kun Martti muutti keittiöön. Päivän parin sisällä ne kuitenkin yksi toisensa jälkeen sairastuivat uimarakon tulehdukseen. Pikku ressukat vilustuivat matkalla, kauheat itsesyytökset!

Suklaarihmakaloilla oli kyllä niin klassiset uimarakon tulehduksen oireet kuin olla ja voi. Tasapainon pitämisessä oli ongelmia ja korkeuden säätely muuttui mahdottomaksi. Ensimmäisen ruumiin jälkeen epäilin huonoja vesiolosuhteita, mutta ei niistä mitään vikaa löytynyt vaikka kuinka olisi syynännyt.

Hain Tampereen Coralista uudet suklaarihmakalat menehtyneiden tilalle. Pirtsakoita pikkuisia, nyt pidin huolen että ei ainakaan tule kaloille vilu.

Samalta reissulta jäi mukaan 4 noitamonnia keittiön 310-litraiseen. En tiedä tarkalleen mitä lajia ne ovat, mutta ainakin näin poikasena ne näyttävät eniten L010a:lta.

Taistelukalakoiras, Jöns, voi huonosti. Se on vanhentunut kahden viime viikon aikana silmissä. Se näyttää jo ihan ikivanhalta. Evät ovat paksuuntuneet, kala on laiska, pään iho on paksuuntunut ja silmät painuneet. Laitoin sen sairaalaan bakteerilääkitykseen, mutta epäilen sen tepsivyyttä vanhuuteen. Harmillista, kun ei yhtään tiedä taistoista niiden ikää kun menee akvaariokaupasta ostamaan aikuisen kalan. No, toivottavasti Jöns vielä piristyy.

	Maaliskuu 2004

13.3.2004	Tänään kävin hakemassa 310-litraiseen kaksi uutta lehtikalaa. Päättelin, että lehtikalat tarvitsevat joukon jatkoa koska vaikka ne kutevat jatkuvasti, niitä ei voisi vähempää kiinnostaa mädin vahtiminen. Silloin kun akvassa oli vielä muita lehtikaloja, saivat TaoTao ja Sunny aikaiseksi ihan uivia poikasia. Kahakoinnin takia luovuin silloin muista lehtikaloista. Uudet lehtikset ovat niin pieniä, että niitä ei katsota vihollisiksi, eikä uusilla paljon olisi pokkaakaan käydä isompiensa ylle. Pienokaiset kastettiin Tubbsiksi ja Violetiksi.
14.3.2004	Olin pari päivää sitten myynyt 98-litraisen suodattimen pois. Se piti niin häiritsevää meteliä, jouti pois. Tänään aloin operaatio mattosuodatin 98-litraiseen. 100 litran saavi odotti akvaarion vieressä. Ensin täytin sen puoleen väliin tuoreella vedellä, sitten perään lensivät kannot. Sitten kaikki kasvit, suodatin (kaapista löytynyt 2010 oli pörrööttänyt altaassa muutaman päivän), lämmitin ja jokunen kivi mitä nyt löytyi. Sitten tulikin pahempi rästi. Pitäisi saada kalat kiinni jotenkin hyvin hämmennetystä turvepohjaisesta akvaariosta. Martin nyt sai helposti kiinni, piikkisilmät nousivat myös alle viidessä minuutissa. Sitten tuli tuska ja ahdistus, korurihmoja ei näy missään. Kyllä niitä neljä siellä oli, laskin haavineeni niitä 3. Mihinkähän se yksi joutui? Yhtään en laittanut vettä suoraa viemäriin, eikä tyhjään akvaarioon jäänyt ketään sätkyttelemään. No, ehkä se löytyy saavista sitten kun on tullut aika siirtää populaatio takaisin akvaarioon.
15.3.2004	Tubbs on porsas! Miten pieni lehtikala voi ollakaan noin ahne. Tubbs syö ja syö ja syö, vaikka näyttää jo enemmän pallokalalta. Vaikka ruoka loppui jo aikaa sitten, se vain kaivelee kasvien lehtien alta, jos vaikka muutama edes pieni murunen olisi sinne jäänyt Taistelukalat käyttäytyvät kummallisesti, myös kirsikkabarbit ovat jotenkin vaisuja. Vaihdoin niille varmuuden vuoksi vettä, mutta ei se tainnut huonosta vedestä johtua. Kotvan seurattua akvaarion tapahtumia paljastui syy. Siellä on pari todella raivoisaa korurihmakalaa ja kutusessiot menossa. Korut hyökkävät hirvittävällä raivolla kaikkien kalojen kimppuun jotka tuleva lähemmäksi kuin 15 cm niiden aktialuetta. Ei se mitään haittaa vaikka toinen on puolet isompi.
18.3.2004	98-litraisen mattosuodatin on nyt asennettu ja akvassa on ollut vesikin jo pyörimässä jokusen päivän. Suodattimen rakentamisesta tulee joskus vielä oma sivunsa tänne, on niin monimutkainen projekti että on hankala selittää ilman kuvia. Ainakin siitä tuli hieno!
19.3.2004	Tänään aloin huutokauppatavaroiden pakkaamisen. Kasveja oli monta monta pussia lähdössä huudeltavaksi. 98-litraisesta vaihdoin vielä vettä tulevia suklaarihmakaloja varten.
20.3.2004	Huutokauppa-aamu, herätys kello 5:40. Ei sitten muuta kuin unenpöperöt pois silmäkulmasta ja kalastamaan. Ensimmäisenä haavin Kesäheinän (palettikääpiöahvennaaras), se olikin ihan helppo nakki. Seuraavaksi saavista haavin piikkisilmät takaisin 98-litraiseen. Sitten ei ollutkaan kuin pahin jäljellä, eli korurihmakalat. Ensimmäinen nousi hyvin ja toinenkin vielä kohtuullisella vaivalla, mutta kolmatta ei löytynyt mistään. Ajattelin kuitenkin vielä varmistaa, että jos se kuitenkin olisi saanut tungettua itsensä suodattimeen. No sieltähän se löytyikin turpeisen veden seasta Eheim 2010:n uumenista. Siinä vaan kävi niin, että sillä aikaa kun yritin keksiä kuinka pikkuinen korurihmuli siirrteään ilman turvetta kuljetuspussiin hyppäsin kiposta se toinen jo saalistettu korurihmakala pöydeälle. Mitäs nyt tehdään? Siinä se poukkoili pitkin poikin, kunnes heilautti itsensä pöydältä ja suoraan saaviin. Huh, ja taas haavimaan saavia. Olinkin nähnyt jonkinlaisia painajaisia 2 tähtipartamonnin kalastamisesta 310-litraisesta. Sotasuunnitelmat olivat kuitenkin selvillä ja lähdin toteuttamaan suunnitelma A:ta. Varovaisesti pujotin suurimman haavin monnien suosiman kannon alle. Kanto on sellainen laaja ja littana minkä alla monnit viihtyvät. Kävi juuri niin kuin kuvittelinkin. Monneille tuli paniikki ja ne imeytyivät tuttuun kantoon. Kippasin kannon kokonaan haaviin ja ravistelin vähän. Sieltä irtosi juuri ne kaksi tähtipartaa ja yksi tavaalinen maatiainen. Jesh! Vielä viimeiseksi olin jättänyt kaikkein helpoimman palan, eli neljä kirsikkababia. Tarkoitukseni oli myydä pois yksi äijistä ja kaikki beibet joiden oletin olevan kaikki naaraita. Taremmin pussia kääneltyäni (niin ne oli jo kuljetuspussissa ja pussi kiinni) totesin että hei toi pienin onkin poitsu. Sehä olisi ollut aika huono parven koostumus joten nappasi akvasta vielä yhden eukon mukaan. Huutokaupasta ei mitään kummempia. Akvaariokeskuksesta tuli haettua suklut ja silleen. Illalla jännityksellä availin suklispussia. Nehän olivat kuitenkin matkanneet jo n. 9 tuntia. Näky oli aika karmiva. Kolmesta kalasta 2 olivat ihan elottomia. Yksi roikkuin pinnassa maha ylöspäin, toinen oli pohjalla kyljellään...leijui siellä. Kolmas möllötti apaattisena mutta kuitenkin oikeinpäin. Mitäs siinä muuta kuin heivasin pussin akvaarioon kellumaan ja avasin sen. Siinä vaiheessa kun sain lämpömittarin kouraan olivat kaikki suklut jo oikein päin ja ihmettelivät uutta asuntoaan. Lämpötila oli pudonnut 19 asteeseen kuljetuspussissa. Raivasin vielä saavin pois keskeltä olkkarin lattiaa. Olin laponnut jo kaiken veden pois mitä liikkuin ja pyysin Mikkoa kantamaan avukseni isoa saavia. Tarkistin nyt kuitenkin ihan uteliaisuuttani että löytyisköhän se neljäs korurihmakala jostain...ei varmaankaan. Tarkulampun valokeilassa kuitenkin näkyi pikkuinen epäluuloisen näköinen sintti :D
21.3.2004	Suklaarihmakalat ovat aivan kalpeita ja piilottelevat. Eivät tule syömään, möllöttävät vaan. Kotvan tilannetta seurattuani totesin, että fiksuja kaloja kun eivät tule esille ottamaan kuonoon. Martti on rasittava, että sen täytyy yrittää saada kaikki hengiltä. Se oli yön aikana riepottanut sukluja aika kiitettävällä tarmolla. Kaikilla oli evät enemmän tai vähemmän riekaleina. Martille tuli lähtö amatsonille. Että on pöhkö kala, pitää vielä mennä haastamaan riitaa Sunnylle ja TaoTaollekin...ei ole kaikki kotona, mutta toisaalta se on aivan odotettavissa noilla geeneillä. Diktaattorin poistuttua areenalta suklut tulivat nopsaan apajille. Surviainen maistui alkupaloina, sitten innostuivat näykkimään pieniä mikromatoja.
26.3.2004	Tänään kuoli viimeinenkin suklaarihmakaloista. Niiden tilanne parani, kun Martti muutti keittiöön. Päivän parin sisällä ne kuitenkin yksi toisensa jälkeen sairastuivat uimarakon tulehdukseen. Pikku ressukat vilustuivat matkalla, kauheat itsesyytökset! Suklaarihmakaloilla oli kyllä niin klassiset uimarakon tulehduksen oireet kuin olla ja voi. Tasapainon pitämisessä oli ongelmia ja korkeuden säätely muuttui mahdottomaksi. Ensimmäisen ruumiin jälkeen epäilin huonoja vesiolosuhteita, mutta ei niistä mitään vikaa löytynyt vaikka kuinka olisi syynännyt.
27.3.2004	Hain Tampereen Coralista uudet suklaarihmakalat menehtyneiden tilalle. Pirtsakoita pikkuisia, nyt pidin huolen että ei ainakaan tule kaloille vilu. Samalta reissulta jäi mukaan 4 noitamonnia keittiön 310-litraiseen. En tiedä tarkalleen mitä lajia ne ovat, mutta ainakin näin poikasena ne näyttävät eniten L010a:lta.
30.3.2004	Taistelukalakoiras, Jöns, voi huonosti. Se on vanhentunut kahden viime viikon aikana silmissä. Se näyttää jo ihan ikivanhalta. Evät ovat paksuuntuneet, kala on laiska, pään iho on paksuuntunut ja silmät painuneet. Laitoin sen sairaalaan bakteerilääkitykseen, mutta epäilen sen tepsivyyttä vanhuuteen. Harmillista, kun ei yhtään tiedä taistoista niiden ikää kun menee akvaariokaupasta ostamaan aikuisen kalan. No, toivottavasti Jöns vielä piristyy.

Maaliskuu 2004