Heinäkuu 2004

21.07.2004

Ei sillä etteikö mitään olisi tapahtunut, vaan ei oikein ole aikaa kirjoitella näin kesällä.

¤ Lehtikalan poikasia on kasvamassa. Ne söivät ensimmäisen kerran juhannuksena. Adoptoin Sunnyn ja TaoTaon kudun koska ne eivät osanneet käyttäytyä kaloiksi. TaoTao pieksi Sunnya aivan raivona heti jos Sunny vetäytyi yli 10 cm päähän mädistä. Herra itse kyllä sai huidella missä sattuu, mutta auta armias jos rouva ei koko aikaa kytännyt mätiä niin korville tuli ja kovaa. Katsoin parhaaksi viheltää pelin poikki ja saksin miekkakasvin lehden muovikippoon jonka laitoin akvaarioon kellumaan. Vähän metyleenisineä estämään hometta ja ilmakivi pyörittämään vettä. Muutama mätimuna homehtui, mutta ei se mitään. Poikasia kuoriutui jotain sadan pintaan.

Tänään taas tapani mukaan tarkkailin lehtikalan poikasia 40-litraisessa poikasaltaassaan. Että ne on söpöjä. Nyt ne näyttää jo vähän lehtikalalta, kun selkäevä, peräevä ja vatsaevät pystyy erottamaan.

¤ Paludaariossa on käynyt kato. Itse asiassa niinkin kova, että koko akvaario on lopetettu siten kun se täällä on esitelty. Yht' äkkiä alkoi kaloja tippumaan. Ei mitään ulkoisia merkkejä kuin huono uinti. Vesiarvoja mittailin useampaan otteeseen, eikä niissä ollut yhtään mitään sanomista. Tein ruumiinavauksen Leilalle tai Lailalla. Muuta en niistä huomannut epäilyttävää kuin mätipussin yläosa oli tulehtunut. Se oli verestävän punainen ja osittain samea punertavan keltainen, ei kovin terveen näköinen.

Huomasin, että osa kuivanmaan muodostavista kepakoista oli lahonnut. Se saattaisi olla syy. Myös pohja oli vähän hankalahoitoinen. Ei siinä muuta, mutta olisi pitänyt laittaa ohuemmin savea ja paksummin hiekkaa. Savi oli tunkeutunut osittain hiekan päälle. En pidä sitä syyllisenä, onhan se jatkuvasti ollut noin. No, oli miten oli, tyhjensin koko hela hoidon. Kaikki pois! Eipä ollut paljon kalastettavaa. Korurihmoja oli jäljellä enää 4, kaikki piikkisilmät ja olikohan jotain vielä...niin kirsikkabarbit olivat jo aiemmin muuttaneet 98-litraiseen kun nakersivat Ärjy-Martin eviä ja Martti taas muutti 70-litraiseen. Kasvien seasta löytyi kökkö. Laitoin sen muovikippoon ja kipon kellumaan 98-litraiseen. Näyttää ehkä korurihmakalan mätiryppäältä.

Että niitä melalehtiä oli siellä! Ne olivat juurtuneet ihan joka puolelle, no sain kuitenkin möyhittyä kaikki irti.

Mattosuodattimenkin vaihdoin. Ajattelin, että laitetaan sellainen joka ylettyy ihan pintaan asti niin voi sitten akvan täyttää täyteen asti jos joskus siltä tuntuu. Edellinen matto lähti tosi helpolla irti. Mattoveitsellä leikkasin sen irti ja raapalla lähti loput silikonit helposti. Vähän jännitti kuinka hyvin silikonattu matto ikinä irtoaa. Uusi matto onkin nyt keskikarkeaa ja 3 cm paksua. Se on parempi, taipuu kivemmin mutkalle ja ei mene niin helposti tukkoon. Sain maton silikonattua niin helposti paikalleen, että oikein ihmetytti. Kaipa se helpottuu aina kerta kerralta.

Askartelin styroksista sellaisen kelluvan lautan paludarion ilman puolen kasveille. Pinnoitin hässäkän silikonin ja hiekan sekoitusella ja vielä ripottelin hiekkaa ja soraa siihen pinnalle. On se ihan jees, mutta aika massiivinen laitos. Saattaisi näyttää paremmalta sitten kunhan kasvit kasvaa peittämään sen.

Sovittelin lauttaa akvaarioon ja se ei jotenkin astettunut kivasti joten heitin sen parvekkeen nurkkaan ja täytin akvaarion täyteen. Istutin ilman puolen kasvit kukkaruukkuun odottamaan parempaa fiilistä ja luomisvoimaa.

¤ Hankin uusia taistelukalanaaraita ja akvaarion niille. Pieni 40-litrainen kippo sai olla niiden karanteeni, kunnes ex-paludaario osoittautuu elinkelpoiseksi. Toinen täti on oikein matami. Todella iso, punainen ja pulska. Sai nimekseen Bertha, kuinkas muuten. Toinen on pikkuinen hösöttäjä, jonka sukupuolesta ei oikein ota selvää. No nyt on sekin saanut nimensä, Trixiksi kastettiin, ja paljastanut todelliset suomusta...tyttö tuli.

¤ Yritin kudettaa Trixiä ja Marttia, mutta ei siitä tullut mitään. Trix on liian pieni vielä, ei sillä etteikö se ole sukukypsä, mutta se pelkää Marttia. Kun ei Trixille kelvannut, niin laitoin Berthan Martin akvaan. Tulosta tuli välittömästi. On se Martti melkoinen ärjy, raateli Berthan evät ihan setsuurille. No, evät paranivat ja tänään poikaset ovat jo viikon ikäisiä kudusta laskien.

¤ Paludaariosta löydetystä köntsästä kuoriutui korurihmakalan poikasia. Ne asustelivat ensin pienemmässä säilykerasiassa, sitten synnytyshäkissä...siis sellaisessa verkkomallissa. Se ei sitten kellu se häkki. Mitenköhän veden vaihdot on tarkoitus hoitaa? No, laitoin poikaset sitten siihen 6-litraiseen pieneen muovikippoon joka KELLUU ja siitä siirsin sitten vielä 70-litraiseen kun Martti oli saanut poikasensa huollettua uimakuntoon asti.

¤Leväkatkaravun poikasia on. Nyt vasta erottaa, miten paljon niitä lopulta on kasvanut. Ne ovat nyt vähän reilun sentin pituisia ja mennä vipeltävät pitkin pohjaa ja laseja ihan täysiä. Ne näyttävät ja käyttäytyvät nyt aivan samoin kuin aikuiset ja olen jo alkanut laskea vähän suolapitoisuutta. Hidas totuttaminen makeaan veteen on siis alkanut.

¤ Eh...luulin, että helomonnisen poikasia olisi jäljellä 7 kpl. Tanjalle olin varannut kahta joten Lotta sai loput 5. No, samana päivänä kun viisikko oli lähtenyt kohti Jyväskylää näyttäytyvät ilmeisesti kaikki helon poikaset kerrallaan. Yy...kaa...KOO...NEE!!! Tanja haki tänään ne kaksi joten meillä on nyt sitten 8 kpl parvi helosia, ei se kai mitään.

¤ Mökkiakvaariossa kasvaakin tänävuonna pelkästään kasveja. Nyt ei tarvitse varoa akvaa ötököitä myrkytellessä, eikä suodatinkaan ole korvan juuressa hurruuttamassa.

¤ Katinkultamonnin poikastista pitäisi päästä eroon. Ne ovat kasvaneet ja kasvaneet, ovat koko ajan nälkäisempiä ja nälkäisempiä. Nyt alkaa olla jo miekkakasvit vaarassa. Se vaan on fakta että jonkun 20-30 katinkultamonnia on ehkä vähän liikaa 310-litraiseen.