Elokuu 2004

30.8.2004

No jopas on sattunut kaikkea, sekä hyvää että huonoa.

Hyvät uutiset ensin. Kaikki poikaset joille etsin kotia, ovat muuttaneet uusiin koteihinsa. Lehtikalan poikaset ovat kasvaneet paljon, mutta aika monilla on ollut evissä epämuodostumia, ne olen lopettanut heti kun olen huomannut vammat. Taistelukalan poikasetkin ovat kasvaneet paljon. Nyt ovat jo 1 cm pituisia ja vähän väriä alkais näkyä kyljissä. 98-litraisesta löytyi makkarakalan poikanen. Että se on söpö! Kaveri on n. 1½ cm pituinen ja etsii ihan tosissaan sapuskaa mattosuodattimen pinnasta.

Paludaarioon hankitut uudet kalat voivat hienosti. Oli mielestäni vähän autiota, kun siellä oli 250 litrassa 4 korurihmakalaa, 4 tummapiikkaria, 1 aaltopiikkari ja 3 taistelukalaa. Hommasin sinne lisäksi parven rusokiilakylkiä ja harlekiininuoliaisia.

Sitten huonot uutiset. Että olen kalanmurhaaja ja myrkyttäjä ja epäpätevät hoitamaan muutenkin akvaarioita....aaargh. 310-litraisen kasvit eivät oikein tahtoneet kasvaa vaikka ravinteita pitäisi olla, samalla valolla ovat ennenkin kasvaneet jne. Ajattelin nerokkaana, että hiilidioksidia niiltä puuttuu, varsinkin kun hiivatteen lisäämisestä huolimatta CO2-testi näytti että liian vähän on. Laitoin sitten oikein kunnon latingin ja levittymään sisäsuodattimen läpi. Tosi onnistunut viritys olikin, aika reilusti liikaakin. Voi kun olisinkin jättänyt kokeiluni siihen että oltaisiin muutettu mökiltä takaisin kaupunkiin, niin olisin illalla jo varmaan huomannut että kaikki ei ole ihan kunnossa. Runsas hiilidioksidi yhdistettynä pumpulin pehmeään veteen EI OLE JÄRKEVÄÄ, varsinkin jos ei ole paikalla vahtimassa tilannetta. Tilanne oli se, kun seurvaavana iltana tulin töiden jälkeen ruokkimaan kaloja, että koko akvaarion kansa makasi pinnassa maha ylöspäin. Tai, no osa makasi pohjassa, mutta ihan yhtä elollisen näköisinä. Ei siinä auttanut muu kuin laittaa hetipaikalla vettä vaihtoon. Vasta kun oli kolmannen kerran vaihtanut 50 % vedestä, sai pH:n mitattua. Alin lukema on kuitenkin 5 astetta mitä mittari näyttää.

Mitä siinä sitten muuta voi, kun alkaa keräileen ruumiita altaasta. Ensin lähtivät ne, jotka eivät laittaneet yhtään vastaan jos roikotti pyrstöstä...eli raadot. Tähtipartamonnit hämäsivät eniten. Ihmettelin, että kumma kun kaverit ei yhtään väistä, roikkuvat vaan laseissa. Otin sitten toista kokeeksi pyrstöstä kiinni. Ei laittanut vastaan, päin vastoin...ruumis seurasi jäykkänä perässä. Imu päällä siis loppuun asti. Yksi punainen noitamonni taas yllätti iloisesti...tavallaan. Oletin että pinnassa vatsaylöspäin kelluva ja puoleen minuuttiin liikkumaton kala olisi kuollut. Nappasin sitä pyrstöstä kiinni. Se oli ihan lötkö. Lähdin kuskaamaan kalaa kohti biojäteroskista, mutta puolessa välissä se alkoikin laittaa hanttiin. Takaisin akvaarioon siis. Lopullinen saldo oli sitten 2 tähtipartamonnia, kaikki lehtikalat (Sunny, TaoTao, Tubbs ja Violet), 3 punaista noitamonnia ja 9 punapäätetraa. Kaikki ruostekiroahvenet säilyivät, samoin kaikki monniset, sitten vielä yksi punainen noitamonni. Siinä tuli kerralla selvää suuresta osasta akvaarion kaloja.