Pilkkuseeprakala (=leopardiseeprakala)
Tieteellinen nimi:
Danio 'Frankei'
Lajin löytäjä:
Meinken
Löytövuosi:
1963
Levinneisyysalue:
(Aasia)
Vesi:
Kirkas, virtaava
Lämpötila:
18-24
pH:
6,0-7,0
dH:
5-12
Koko (cm):
6
Käytös:
Kiltti, vilkas, parikala (+parvi)
Akvaarion koko:
min. 70 litraa
Hoito:
Pilkkuseeprakalat ovat helppoja pikkuisia hoidokkeja. Ne tulevat toimeen ja pysyvät hengissä lähes missä vaan, mutta jos haluaa että ne ovat myös elämäänsä tyytyväisiä pitää kiinnittää huomioita muutamaan pikku juttuun.
Ensinnäkin pilkkuseeprakaloilla pitää olla lääniä missä mellastaa. Kalat ovat lähes maanisia vilkkaudessaan. Ne sinkoilevat jatkuvasti keskenään, toistensa kimpuun ja välillä pakoon, kun taas jotkut yksiöt jämähtävät paikalleen ja puolustavat reviiriään.Pilkkuseeprakalojen akvaariossa pitäisi olla paljon kasveja virikkeenä. Niiden seassa pilkkuseeprojen on hauska puikkelehtia.
Lisääntyminen:
Pilkkuseeprakalat lisääntyvät seura-akvaariossakin ihan ilman sen kummallisempia erikoistoimenpiteitä kuin hyvä ruokinta ja riittävän alhainen lämpötila (alle 24 astetta). Tapahtumaa vaan ei pääse usein näkemään, sillä mäti syödään saman tien pois 'pilaantumasta'.
Pilkkuseeprakalat ovat lisääntymiskäyttäytymiseltään samankaltaisia kuin seeprakalatkin. Kalat saattavat valita oman mielitietyn, eivätkä välttämättä kude muun kuin oman kullan kanssa.
Jos haluat kasvattaa katraan pieniä pilkkuseeproja, kannattaa varata erikseen kudetusakvaario. Laita sinne n. 10-15 cm vettä, sopiva kypsä suodatin, pohjalle kerros peukalonpään kokoisia kiviä (mäti valuu kivien väliin turvaan vanhemmilta) ja tuppo jaavansammalta tai vastaavaa kasvia.
Lisää pulskin naaras kutuakvaarioon aamulla. Illalla valojen sammuttua akvaarioon lisätään koiras. Kalat kutevat todennäköisesti heti kun akvaarion lamput sytytetään (tai sinne osuu jokin muu valo).
Lämpötilan on oltava alle 24 astetta. Kutuseremoniaan kuuluu melkoinen sähinä ja poukkoilu koiraan osalta. Se ei jaksa sähistä lämpöisemmässä vedessä riittävästi että naaras innostuisi kudusta. Poista kutupari akvaariosta heti kun kutu on loppunut, sillä niiden mielestä mäti on herrrkullista.
Mätimunia yhdestä kudusta voi tulla jopa 400-500 kappaletta.
Poikaset kuoriutuvat kahden päivän kuluttua kudusta. Niille
voi tarjota kolmantena päivänä kudusta vähän
hiiva-kananmunankeltuaislientä ja myöhemmin jotain hienojakoista
poikasruokaa. Poikaset kasvavat nopeasti, joten vitamiinien saannista
pitää huolehtia kasvuhäiriöiden välttämiseksi.
Ruokinta:
Pilkkuseeprakalat ovat kaikkiruokaisia.
Muuta:
Pilkkuseeprakala ei ole "oikea" kalalaji, koska sitä ei ole löydetty luonnosta. Sen epäillään olevan seeprakalan värimuoto tai sitten seeprakala ja täpläseeprakalan risteytymä. Spekulointia, spekulointia...kukaan ei tiedä miten laji on syntynyt.
Pilkkuseeprakalasta on jalostettu huntueväinen muunnos.