Rubiiniseeprakala |
|||||
Tieteellinen nimi: |
Danio choprae | ||||
Lajin löytäjä: |
Hora | ||||
Löytövuosi: |
1928 | ||||
Levinneisyysalue: |
Irrawaddy-joki; Myanmar | ||||
|
|||||
Vesi: |
Kirkas, virtaava | ||||
Lämpötila: |
22-26 | ||||
pH: |
6-7,5 | ||||
dH: |
|||||
|
|||||
Koko (cm): |
4 | ||||
Käytös: |
supervilkas parvikala | ||||
Akvaarion koko: |
80 litraa pienelle parvelle | ||||
Hoito: |
|||||
Rubiiniseeprakala on aivan yhtä helppo hoidokki kuin seeprakalakin tai vaikka pilkkuseeprakala. Käyttäytymiseltään rubiiniseeprakalat ovat varsin vauhdikkaita sukkuloijia, vaan ei nyt aivan tavallisen seeprakalan (Danio rerio) veroisia. Rubiiniseeprakalat viihtyvät tiiviimmässä porukassa jossain ”turvallisessa” akvaarion kolkassa. Siellä ne sitten sähisevät keskenään. Ihan samanlaista minireviirin puolustusta ja ruokinta-aikana apajista kiistelyä en ole huomannut rubiiniseeprakaloilla, kuin mitä seeprakalat pitävät. Jonkinlaista valta- tai viettelypeliä ne kuitenkin pelailevat, kun kovasti pitää koko ajan ehtiä jonnekin ja ajaa hiukan lajitovereita takaa. Rubiiniseeprakaloja hankkiessa kannattaa muistaa niiden ominaisuus hävitä pusikkoon sähisemään tiiviinä porukkana, joten niitä on parempi ostaa kerralla vähintään 10 kpl parvi. Niillä on kimpassa kivempaa ja kun parvessa on tarpeeksi yksilöitä, tulee aina joku vahingossa esille ihailtavaksi, mutta vain hetkeksi kunnes se taas vilahtaa takaisin toimittamaan omia asioitaan. |
|||||
Lisääntyminen: |
|||||
Kuten tavallinenkin seeprakala, on rubiiniseeprakalakin vallan vaivatton lisättävä. Itse kudettaminen ei vaadi sen suurempia järjestelyjä, kuin oman akvaarion varusteineen, jaavansammalpuskan ja parin kaloja. Sukupuolet on helppo erottaa jopa nuorista yksilöistä. Koiras on sutjakampi ja värikkäämpi. Naaras puolestaan on hieman pienempi, värittömämpi ja vatsanseudultaan pönäkämpi. (Kuvassa koiras yllä). Pariskunta kannattaa syöttää tuhtiin kuntoon ennen kutuakvaarioon siirtoa ja antaa olla siellä sen suuremmin huolehtimatta 2 päivää. Tämä toimintatapa siksi, että kaloja ei voi jatkuvasti vahtiajotta tietäisin milloin ne ovat kuteneet. Noin 23 asteen lämpötilassa mädin kuoriutuminen ja poikasten lähteminen uimaan kestää noin viikon. Aikuiset eivät ole kiinnostuneita mädistä jos se on näkymättömissä hiekan seassa. Sen sijaan ne takuulla söisivät epävarmasti ensimmäisiä uintipyrähdyksiään ottavat poikaset. Poikasten kasvattaminen on myös helppoa, kunhan muistaa antaa niille
ajoissa ruokaa (ei unohda, että on juuri viikko sitten kudettanut
kalojaan) ja huolehtia veden puhtaudesta. Eli samat säännöt
kuin mille tahansa kalan lapselle; paljon ja usein terveellistä ruokaa
ja puhdasta vettä. Rubiiniseeprakalat osaavat näköjään
ahneuden seitsemännen synnin jo mätimunasta putkahdettuaan,
joten poikasille voi alusta alkaen tarjota kuivamuonaa. Varsinaisesti
ne eivät kuitenkaan syö ennen kuin ovat vuorokauden uineet sujuvasti,
sillä ruskuaispussi hidastaa menoa. Purkkiruoalla ei kyllä saada
sinttejä kasvamaan yhtä hyvin kuin elävällä ruoalla,
joten artemiaa ja mikromatoja tms. ei sovi unohtaa. Pakasteisiin voi turvautua
sitten kun tietää että ipanat pystyvät syömään
sitä. |
|||||
Ruokinta: |
|||||
Oletko koskaan kuullut nirsosta terveestä seeprakalasta? Olen havainnut sopivaksi ruoaksi näille kaloille Sera Microgran-ruokarakeen, mutta kukas käskee olemaan käyttämättä jonkin muun valmistajan vastaavaa tuotetta. Avaintekijä tuossa on se, että ruokarae on kaloille juuri suuhun sopiva eikä se hajoa kesken kaiken kuten hiutaleilla on tapana. Rakeita voi ripotella vähitellen, jolloin näkee että pohjalle niitä ei päädy kovin paljoa ylimääräistä. Kalat eläisivät ja voisivat hyvin varmaankin ihan pelkällä kuivamuonalla, paitsi omasta mielestään eivät mitenkään ilman pakastettuja herkkupaloja, kuten hyttysentoukkia ja surviaisia. |
|||||
Muuta: |
|||||
|
|||||
Linkkejä: |
|||||
Aponogeton cf. Aqua-Web (sama artikkeli laajempana) | |||||