Keltakääpiöahven
Tieteellinen nimi:
Lajin löytäjä:
Löytövuosi:
Levinneisyysalue:
Vesi:
Lämpötila:
pH:
dH:
Koko (cm):
Käytös:
Akvaarion koko:
Hoito:
Keltakääpiöahvenella on uskomaton luonne kääpiöahveneksi. Se ei nimittäin räyhää pahemmin edes kutuaikaan. Silloin kun ei ole jälkikasvua vahdittavana, kalat eivät räyhää ollenkaan. Ne mieluummin väistävät, kuin joutuvat kahakkaan.
Keltakääpiöahvenien akvaariolla ei ole mitään erityisvaatimuksia. Pohjamateriaali voi olla soraa tai hiekkaa. Kasveja voi olla paljon tai vähän. Ainoastaan kutuluola on suositeltava.
Kämppäkavereiksi sopivat kaikki rauhalliset ja pienet kalat, jotka viihtyvät samoissa vesiarvoissa.
Luonnossa kalat elelevät hyvin hyvin pehmeässä vedessä, joka on lähellä neutraalia. Lämpötila vaihtelee vuoden aikojen mukaan. Talvella lämpötila voi painua monta astetta alle 20 asteen ja kesällä 26-28 asteen lämpö on iohan normaalia. Matalissa vesistöissä lämpötila voi nousta vieläkin korkeammaksi.
Keltakääpiöahven on haaremi- tai parikala. Koiraat tappeleva reviireistä, mutta harvoin vahingoittavat toisiaan pahemmin. Riippuu siitä kuinka paljon akvaariossa on tilanjakajia kuinka monta koirasta voi laittaa samaan altaaseen.
Lisääntyminen:
Keltakääpiöahventen lisääntyminen hoituu vakio apistogramma-kaavalla. Naaras järjestää pesäkolon, kutee luolan kattoon 50-70 mätimunaa joita se sitten vartioi (ehkä yhdessä koiraan kanssa). Naaraan homma on sitten jälkikasvun vartiointi sen jälkeen kun mäti kuoriutuu.
Ruokinta:
Liharuokaa. Tavallinen kuivamuona (hiutaleet ja pienet rakeet) käy. Pakasteöttiäiset on herkkua.
Muuta:
Keltakääpiöahvenesta on ainakin Opal ja Yellowhead värimuunnokset.
Eri värimuunnoksia ei kannata risteyttää.
Linkkejä: