hunajarihmakala
Tieteellinen nimi:
Trichogaster chuna
Lajin löytäjä:
Hamilton
Löytövuosi:
1822
Levinneisyysalue:
Intia ja Bangladesh
Vesi:
Seisova
Lämpötila:
24-28
pH:
6,0-8,0
dH:
5-19
Koko (cm):
5
Käytös:
Pirtsakka reviirikala
Akvaarion koko:
min. 40 litraa
Hoito:
Hunajarihmakala on mukavan helppohoitoinen pikkuinen rihmakala. Se on tyytyväinen, kun vesi ei virtaa ihan tolkuttomasti. Tai riittää, että jossain akvaarion kulmassa se ei liiku ollenkaan ja että kasvit muodostavat suvantoja muualle.
Hunajaiset eivät ole häijyjä kenellekään. Ei edes kuplapesää puolusteta kuin mitä nyt valehyökkäyksiä tehdään jos tunkeilijat tulevat 5 cm lähemmäksi. Kahta koirasta ei silti kannata laittaa samaan akvaarioon ellei siellä ole joko todella autiota (kauhun tasapaino; koiraat näkevät koko ajan toisensa, eivätkä uskalla perustaa reviiriä) tai todella paljon kasveja (koiraat eivät näe toisiaan joten voivat rauhassa häärätä reviirillään, joka on niin suuri kuin katse kantaa). Olen kyllä kuullut että mitään kovin kamalaa ei keskikokoisessa altaassa tapahdu, vaikka sinne laittaisi useammankin koiraan. Parempi silti ottaa varman päälle. Kullakin kalalla on omanlaisensa luonne.
Myös naaraat tappelevat keskenään, mutta se ei onneksi muutu missään vaiheessa fyysiseksi. Kunhan kiertävät toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa ja sohivat toisiaan rihmoillaan...kissatappelu. :D
Kaloja voi pitää yksittäin, pareittain tai haaremissa. Riippuu akvaarion koosta, mikä on paras vaihtoehto. 40-litraiseen voi laittaa 2-3 naarasta. 60-litraiseen naaras ja koiras. 100-litraiseen koiras ja pari naarasta.
Lisääntyminen:
Hunajarihmakalakoiras rakentaa pinnalle kuplapesän. Meidän yksilömme on enemmän kiinnostunut pinta-alasta kuin muhkeudesta. En tiedä millainen keskiverto kuplapesä hunajarihmakaloilla on.
Koiras häärää innokkaana pesänsä ympärillä. Välillä puhaltelee muutaman kuplan jos naaraat sattuvat lähelle. Liian rohkeasti pesälle ei silti kannata tulla, vaan kuten kääpiörihmakaloillakin, naaraan tulee saapua kuplapesälle ikään kuin vaivihkaa. Muussa tapauksessa naaras saatellaan kiihtyvää nopeutta akvaarion toiseen päähän pyrstöstä näykkien lisää vauhtia muijaan.
Onnistunut entre johtaa siihen, että koiras kietoutuu naaraan ympärille kääntäen sen selälleen. Koiras puristaa naaraasta mätiä hedelmöittäen sen samalla. Mäti kohoaa kuplapesään ja näyttää aivan kuplilta. Sitä on vaikea huomata, ellei näe että se tuli juuri naaraasta.
Mäti kuoriutuu päivässä ja juuri kuoriutuneet poikaset
ovat hyvin, hyvin pieniä ja vaikeita pitää hengissä.
Niille ei parane antaa edes mikromatoja ensimmäisen viikon aikana.
Vasta sitten voi matosia tarjota, kunhan poikaset ensin erottaa ilman
suurennuslasia.
Ruokinta:
Ruokinta ei tuota huniksilla ongelmia. Kaikki mikä suuhun mahtuu kelpaa. Suu vaan on aika pieni joten se vähän rajoittaa. Enimmäkseen syövät pinnalta, mutta kyllä ne löytävät sapuskan muualtakin. Pieniä granulaatteja kannattaa tarjota, tavallisia hiutaleita ja surviaisia.
Muuta: