kääpiörihmakala
Tieteellinen nimi:
Colisa lalia
Lajin löytäjä:
Hamilton
Löytövuosi:
1822
Levinneisyysalue:
Ganges, Jumna, Brahmaputra. Intia, Pakistan ja Bangladesh.
Vesi:
Hitaasti virtaava
Lämpötila:
24-28
pH:
6,0-8,0
dH:
5-19
Koko (cm):
5
Käytös:
Rauhallinen reviirikala
Akvaarion koko:
min. 60 litraa
Hoito:
Kääpiörihmakalat ovat helppoja pikkuisia rihmakaloja. Luonteeltaan he ovat melkoisen ärtsyjä, joten yhdelle herralle saisi olla ainakin 2 rouvaa ja tälle haaremille lääniä n. 100 litraa. Yksinäinen käpikkä kyllä menee 60-litraisessa.
Vesiarvoista nämä sintit eivät juurikaan piittaa, kunhan lämpöä vaan on siedettävät 24 astetta. Kivempi olisi jos sitä olisi lähemmäs 27 astetta. Muuten ei ole niin väliksi, kunhan sitä vettä on.
Virtauksesta eivät juuri pidä, mutta eipä se muuten haittaa kuin silloin kun herra kääpiörihmakalaa huvittaisi kuplapesän rakennus.
Tulee hyvin toimeen ainakin taistelukalojen kanssa. Muita kämppiksiä en ole näille kokeillut, mutta arvelisin tuolla luonteella selviävän vähän vilkkaampienkin kalojen seurassa kunhan eivät pahemmin näyki eviä.
Lisääntyminen:
Kunhan kääpiörihmakalat pääsevät lisääntymisessä vauhtiin, se on sitten jatkuvaa kutua. Olosuhteillakaan ei enää silloin ole kovin paljon merkitystä.
Jos kudettaa haluaa, niin silloin on ehdoton idea käyttää kudetusakvaariota. Sinne järjestetään n. 28 asteen lämpötila. Vesiarvoilla ei muuten ole paljon merkitystä. PH happaman puolella vähän ja vesi pehmeää, se kelpaa.
Koiras laitetaan kutuakvaarioon rakentamaan pintakasvillisuuden sekaan kuplapesää. Se ei välttämättä rakenna sitä itsekseen, joten silloin laitetaan kutuakvaarioon vielä naaras tai pari. Niille on akvaariossa hyvä olla piiloja, jonne paeta koiraan raivokkaita kosiskeluja. Pohjan vuoraaminen kukkaruukuilla on hyvä ajatus.
Kunhan naaras tai naaraat ovat valmiit kutuun, se pinkaisevat koiraan luokse kuplapesän alle ja näykkii sitä kylkiin saaden näin koiraan puristumaan sen ympärille. Koiras pusertaa naaraasta kerralla noin 30-50 mätimunaa samalla hedelmöittäen ne. Mäti on vettä kevyempää joten se kohoaa itsekseen kuplapesään. Heti mätimunien hedelmöittämisen jälkeen koiras ajaa raivoisasti naaraan pois kuplapesän alta jos se ei itse tajua lähteä.
Kudusta voi tulla yhteensä 600 mätimunaa. Molemmat vanhemmat voi poistaa kudun jälkeen kudetusakvaariosta. Mätimunien hoitoon ei välttämättä tarvita koirasta, koska mäti kyllä pysyy hyvin kuplapesässä ja se kuoriutuu hyvin ilman koiraankin apua.
Pienten poikasten elossa pitäminen on lähes mahdotonta. Onneksi poikasia tulee yhdestä kudusta paljon, sillä 40 kappaleenkin kasvattaminen aikuisiksi on haasteellista. Vaikeinta on antaa poikasille aluksi riittävän pientä ruokaa riittävän paljon ja samalla pitää akvaarion vesi niille riittävän puhtaana. Se on vaikea yhtälö toteuttaa!
Poikaset pystyvät syömään mikromatoja vasta kahden
viikon ikäisinä ja artemiat menee hyvin alas vasta kuukauden
ikäisillä. Kunhan poikaset alkavat syömään artemiaa
ovat kasvatushuolet ohi, sen jälkeen kasvatus on helppoa...kuukaudessa
ehtii kuitenkin tapahtua paljon!
Ruokinta:
Kääpiörihmakalat ovat kaikkiruokaisia. Hyttysen toukat piristävät. Arkiruoaksi kelpaavat tavalliset hiutaleet.
Muuta:
Kääpiörihmakalasta on jalostettu monia värimuunnoksia. Niitä harvoin myydään kääpiörihmakaloina.
Jos törmäät kaupassa lajeihin: appelsiinirihmakala, korallirihmakala,
kobolttirihmakala, punarihmakala tai neonrihmakala, silloin kyseessä
on todennäköisesti kääpiörihmakalan jalostettu
värimuunnos.