Korurihamakala
Tieteellinen nimi:
Trichopsis pumila
Lajin löytäjä:
Arnold
Löytövuosi:
1936
Levinneisyysalue:
Vietnam, Thaimaa ja Sumatra
Vesi:
Hitaasti virtaava
Lämpötila:
25-28
pH:
5,8-7,0
dH:
2-10
Koko (cm):
3,5
Käytös:
Touhukas pieni rihmakala
Akvaarion koko:
min. 40 litraa
Hoito:
Korurihmakaloista minulla ei ole tätä tekstiä kirjoittaessani vielä kuin noin kuukauden kokemus.
Kalat ovat pieniä ja ketteriä olentoja. Muista rihmakaloista poiketen väistävät haavia erittäin hyvin :D
Ruoaksi näyttää kelpaavan kaikki mikä suuhun mahtuu.
No niin, nyt nuo pikkuotukset ovat olleet meillä jo nelisen kuukautta. Ovat isoja kaloja pienessä ruumissa. Tarpeen vaatiessa (eli silloin kun kudetuttaa) hyökkäilevät aivan surutta kirsikkabarbien ja taistelukalojen kimppuun. Ne ovat akvaarion kingejä, vaikka ovatkin pieniä. Koruset ovat jatkuvassa liikkeessä ja alvariinsa niiden akvaariosta kuuluu narskutusta. Vieraat välillä ihmettelevät että voiko kaupungissa olla palokärkiä, kun kuuluu nakutusta. Ei, ne ovat meidän pikkuiset kalat jotka siellä meuhkaavat.
Lisääntyminen:
Korurihmakalat ryhtyivät kutupuuhiin jo parin päivän kuluttua saavuttuaan meille pilkkutautiepäilyn kanssa. En kuitenkaan laittanut niiden karanteeniakvaarioon lääkettä, ennen kuin olisin varma siitä että niillä myös on pilkkutauti.
Pilkkutautia ei tullut esiin seuraavan viikon aikana, sen sijaan tuli poikasia.
Kalat pitivät kovaa mekkalaa koko ajan karanteenissaan. Sieltä kuului lähes jatkuvasti yllättävän äänekäs 'narina'. Katsottuani, mikä kaloja vaivaa, huomasin että syyllinen on hormonit. Yksi koiras oli rakentanut nurkkaukseen argentiinanvesiruton lehden alle parin kuplan kuplapesän ja sinne se siirsi kudun jälkeen mädin. Kututapahtuma oli aivan samanlainen kuin kääpiörihmakaloillakin. Naaras piti huolen, että kuplapesän lähettyville ei tule muita kaloja ja kävi aina välillä kutemassa koiraan kanssa. Koiras käänsi naaraan ylösalaisin ja puristui sen vatsan ympärille saattaen näin mätimunat naaraasta ulos. Kerralla naarasta puristui noin 10 mätimunaa.
En tiedä kuinka monta mätimunaa kudusta tuli, koska mäti on väriltään kirkasta ja kooltaan pientä, niin kuin kalatkin.
Nyt kun kudusta on kulunut kuukausi, on karanteeniakvaario muuttunut poikasakvaarioksi. Siellä on noin 15 pulskaa 1 cm mittaista poikasta. Ruoaksi ovat saaneet koko ajan niin paljon mikromatoja kuin jaksavat syödä.
Ruokinta:
Kaikkiruokasia...ja ahneita, varo syöttämästä ähkyyn.
Muuta:
Kaloista lähtee hassu nariseva ääni, kun ne uhittelevat.
Linkkejä:
Tanja Pussinen, 7 kaunista rihmakalaa