Rengasrihamakala

Tieteellinen nimi:

Parasphaerichthys ocellatus

Lajin löytäjä:

Prashad & Mukerji

Löytövuosi:

1929

Levinneisyysalue:

Myanmar, Burma; Indawggyi ja Inie järvet

Vesi:

Hitaasti virtaava, tumma

Lämpötila:

24-26

pH:

5,5-7,0

dH:

2-16

Koko (cm):

4

Käytös:

Akvaarion koko:

• Hoito

• Lisääntyminen

• Ruokinta

• Muuta

• Linkkejä

Hoito:

Olen tänään 21.3.2005 omistanut rengasrihmakaloja 3 päivää, joista yhden ne viettivät melkein kokonaan kuljetuspussissa, joten mitään kovin tieteellistä kerrottavaa niistä ei vielä ole. Tässä on kuitenkin havaintoja muutaman tunnin tarkkailun perusteella kahtena päivänä.

Näyttävät olevan hyvinkin jotain suklaarihmakalan ja korurihmakalan välimaastosta. Eivät ole ihan niin arkoja aluksi kuin suklaarihmakalat. Eivät pelkää muita kaloja. Taistelukalat ja harlekiininuoliaiset ovat suurimpia kämppäkavereita. Hyvä kun viitsivät väistää niitä. Enimmäkseen ovat selvittäneet lajin sisäisiä arvosuhteita pusikoiden tuntumassa. Nyt kukin kala on vallannut oman pikkuisen reviirinsä. Kuvan kala on vallannut Eusteralis stellatan ja kellustähtisammalen välisen n 10x10 cm kokoisen alueen. Toiset ovat vallanneet muualta akvaariosta suurin piirtein sama kokoiset alueet.

Päivitystä 7.5.2005:

Eipä tuohon ole juuri lisäämistä. Samalla lailla ovat käyttäytyneet, kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. Kohtuullisen rohkeita kaloja ovat, vaikka mieluummin hiippailevatkin pusikoiden tuntumassa. Eivät ole kiinnostuneita muiden kalojen toimista, eivätkä muut kalat niiden puuhasteluista. Keskenään välillä äristelevät, mutta se ei johda fyysiseen väkivaltaan.

Lisääntyminen:

Ruokinta:

Ekana päivänä näykkivät vähän räkmiksiä. Seuraavana päivänä kokki laittoi pöytään Betta-hiutaleita. Niitäkin käytiin vähän maistelemassa. Vilkkaat rusokiilat eivät rengasrihmuleiden ruokailurauhaa häirinneet.

Päivitystä 7.5.2005:

Kaikki käy, mikä suuhun mahtuu. Mielellään syövät pakastettuja vesikirppuja ja torvimatoja. Surviaisetkin menee pienissä määrin, vaikka ovatkin hivenen liian suuria. Hiutaleet kelpaavat ja Seran microgran maittaa vallan mainiosti.

Muuta:

Kalat vaihtavat väriä mielialan mukaan radikaalisti. Yhtenä hetkenä, ne ovat kuvan kalan värisiä. Ruskehtavan harmaa jossa on kyljessä musta täplä kirkkaammalla kehyksellä. Seuraavalla sekunnilla taas ovat ruskean ja kellertävän läikikkäitä. Musta pyöreä täplä niillä näkyy olevan silloin kun ne ovat muuten vaan. Läikikäs väri oli välillä kuljetuspussissa. Liekö läikikkyys sitten joko paniikkiväri tai kutuväri, tai ehkä niitä molempia.

Päivitystä 7.5.2005:

Värikoodit alkavat selvitä.

Kuvassa oleva väri on muuten-vaan-hillumisväri.

Samanlainen harmaa, mutta musta täplä haaleana (saman värisenä kuin kroppa muuten) on uhitteluväri. Alistuva kala pitää tavallisen värin.

Superviihtymisvärissä vartalon harmaa väri on selkäpuolelta tummempi ja kylkiviivan kohdalla vaalea juova.

Tumman ruskea/vaalea täplikäs tai läikikäs väri on ehdottomasti ainakin paniikkiväri. Kalarukka piti saalistaa vesilasiin kuvausta varten. Ei niillä akvaariossa tuollaista väriä ole koskaan.

Linkkejä: