suklaarihmakala
Tieteellinen nimi:
Sphaerichthys osphromenoides
Lajin löytäjä:
Canestrini
Löytövuosi:
1860
Levinneisyysalue:
Malakan niemimaa; Djambi, Sumatra, Borneo
Vesi:
Seisova, turpeinen
Lämpötila:
24-30
pH:
5,0-6,5
dH:
0-4
Koko (cm):
5
Käytös:
Arka, rauhallinen
Akvaarion koko:
min. 60 litraa
Hoito:
Suklaarihmakalat ovat herkän ja aran kalan maineessa. Eivät ne kuitenkaan mitään mahdottomia ole, kunhan vedessä vaan on tarpeeksi turvetta ja kämppikset rauhallisia. Eli näille pätee sama kuin mille tahansa kalalle, menestyy kunhan sille tarjotaan lajille sopivat olosuhteet. Pelkässä hanavedessä suklut tuskin kovin kauaa viihtyvät. Happamuus on niille tärkeää.
Luonteeltaan suklaarihmakalat vaikuttavat aluksi kovin hitailta ja rauhallisia, mutta kunhan ne tottuvat yleisöön ja yleisö niihin, on helppo huomoata niiden rihmakalamainen luonne. Kaikelle liikkuvalle annetaan löylyä jos vaan saadaan mahdollisuus. Oman lajin edustajat ovat etusijalla löylyttämisessä ja kaksi koirasta ottavat varmasti erää.
Kokemusta on suklaarihmakalojen yhteiselosta korurihmakalojen ja taistelukalojen kanssa. Kumpikaan ei oikein toiminut. Suklut eivät pitäneet kummistakaan, vaan pieksivät molempia lajija jos vain saivat mahdollisuuden.
Lisääntyminen:
Sen tiedän lisääntymisestä, että suuhautoja on kyseessä. Lisää aiheesta enemmän, kun on tietoa.
Ruokinta:
Suklaarihmakalat ovat melkoisia ahmatteja, syövät mitä vaan saavat kidustensa taakse ahdettua. Ongelmakohta on suu, joka on hyvin pieni. Sulkaarihmakaloille kannattaakin tarjota esim. poikasgranulaatteja, murennettuja hiutaleita ja pienikokoisia pakastesurviaisia.
Muuta:
Suklaarihamakalat ovat erityisen mielenkiintoisia pikku otuksia. Suosittelen kaikille, jotka vaivautuvat pyhittämään niille oman akvaarion.