Helomonninen
Tieteellinen nimi:
Corydoras duplicareus
Lajin löytäjä:
Sands
Löytövuosi:
1995
Levinneisyysalue:
Brasilia, Amazonas, Rio Negron sivujoet
Vesi:
Virtaava ja hapekas
Lämpötila:
22-26
pH:
6-8
dH:
2-25
Koko (cm):
5
Käytös:
Vilkas parvikala
Akvaarion koko:
60 litraa parvelle
Hoito:
Helomonninen on uusi tuttavuus akvaarioharrastuksen piirissä, joten siitä ei ole paljon kirjoiteltu. Kerron siis omia kokemuksiani lajin hoidosta ja muusta.
Helomonninen on lyhyen kokemukseni valossa helppo monninen huollettavaksi. Sille kelpaa kaikki ruoka, mitä akvaarioon kippaa. Se viihtyy tiiviissä parvessa ja jos se eksyy parvestaan sille tulee kova hätä ja paniikki. Yhdessä ne mennä touhottavat pitkin akvaarion pohjaa kuono silmiä myöden hiekan seassa, kunnes hyytyvät hetkeksi pikaisille nokosille.
Seura-akvaariossa helomonniset uiskentelevat kovinkin usein pitkin laseja.
Ilmeisesti kudetuttaisikin välillä, mutta todistusaineistoa
ei ole seura-akvaariossa tullut.
Lisääntyminen:
Helomonniset kutevat todella helposti, kunhan muutamasta pikkujutusta pidetään huoli.
Veden on oltava puhdasta ja mielellään vähän happaman puolella, mutta eipä niitä paljon haittaa vaikka pH olisi vähän ylikin seiskan.
Veden on oltava myös virtaavaa. Minulla oli helomonnisten kutuakvaariossa (20-litrainen) suodatustehoa noin 500 litraa tunnissa, eli melkoinen myräkkä siellä kävi, mutta monniset nauttivat silminnähden.
Helomonniset kutevat helpommin vähän viileämmässä vedessä. Kutuakvaariossa niillä oli pääasiassa 22-23 astetta lämmintä, mutta noin viikon ajan siellä oli lämpö jopa 26 asteessa kun lamppu unohtui liian lähelle kansilasia. Silloin ne eivät kuteneet.
Helomonniset kutivat kutuakvaariossaan 1-3 kertaa viikossa tuottaen yhdessä kudussa vain 4-20 mätimunaa. Nekin vähän mätimunat hoideltiin vähän liiankin sukkelasti parempiin suihin.
Sain pelastettua kutuakvaariosta useammankin kerran mätimunia hautumaan erilliseen hautomoakvaarioon. Yleensä kaikki mätimunat homehtuivat viimeistään kolmantena päivänä. Ilman metyleenisineä sain haudutettua 3 poikasta 30 mätimunasta. Metyleenisinen avustuksella kuoriutumisprosentti nousi huomattavasti. Sinen hankinnan jälkeen monniset kutivat yhteensä 37 mätimunaa, joista 33 kuoriutui.
Pienet poikaset tuntuvat olevan kovinkin sitkeää porukkaa. Olen kyllä yrittänyt pitää niiden asunnon siistinä, mutta ei se vesi siltikään ole ihan priimaa aina. Laiskasta siivoilustani huolimatta vain yksi poikanen on kuollut tähän mennessä.
Pienille poikasille kelpaa hyvin mikromadot, joilla ne ovatkin kasvaneet
aivan hämmästyttävän nopeasti. Vanhin poikanen on
tätä juttua kirjoittaessani nyt 29 päivän ikäinen
(kudusta laskettuna) ja pituutta sillä on jo selvästi yli 1
cm ja paksuuttakin löytyy! Poikanen näyttää muuten
väriltään aivan täplämonniselta, joka on vetäissyt
Zorron naamion päähänsä.
Ruokinta:
Helomonniset ovat kaikkiruokaisia. Parhaiten niille maistuu pienet elävät öttiäiset, mutta esim. pakastetut surviaiset ovat niiden mielestä myös erinomaisen hyviä. Muuta herkkuruokaa ovat katkarapupelletit ihan tavalliset hiutaleet, jos ne vain pohjalle asti ennättävät.
Muuta:
Rusomonninen (Corydoras adolfoi) on kovin samannäköinen kuin helomonninen. Monniset erottaa kuitenkin niiden selässä olevasta mustasta raidasta. Helomonnisilla raita ulottuu lähes kyljen luulevyjen rajakohtaan asti, kun taas ruosmonnisella on vain aivan kapea musta raita.