Sihtimonninen
Tieteellinen nimi:
Corydoras kanei
Lajin löytäjä:
Grant
Löytövuosi:
1997
Levinneisyysalue:
Rio Negro, Rio Branco, Brasilia
Vesi:
hiljakseen virtaava, humuksen värjäämä
Lämpötila:
23-26
pH:
6-8
dH:
2-16
Koko (cm):
5
Käytös:
rauhallinen parvikala
Akvaarion koko:
90 litraa pienelle parvelle
Hoito:
Sihtimonnisen hoito menee kuten muillakin tavismonnisilla. Hienoa hiekkaa tongittavaksi ja paljon piilopaikkoja, jonne voi pujahtaa jos vaara uhkaa. Saman lajin yksilöitä pitää olla ainakin 5 kpl, mutta mieluummin reippasti enemmän. Mitä enemmän monnisparvessa on kalavoimia, sen rohkeammin se liikkuu.
Lisääntyminen:
Kudettaminen ei ilmeisesti ole kovin hankalaa jos vaan onnistuu saamaan tuoretta kalaa. Nuo meidän vanhukset eivät ole oikein innostuneet moisesta.
Hullaantuvat Rassin Panssarimonnitkirjan mukaan lämpötilan nostosta 26 asteeseen. Kudussa tulee vain 10-30 mätimunaa, mutta mäti kuoriutuu hyvin ja poikaset eivät kuole ihan heti käsiin.
Ruokinta:
Tavallista monnisten ruokaa. Pikkuisia ötököitä, katkarapupellettejä, ruskeita tabletteja ja hiutaleita.
Muuta:
Sihtimonnisen pystyy erottamaan muista samannäköisistä lajiesta mm. sillä, että sillä on paljon pieniä pisteitä, jotka eivät muodosta kylkiin raitaa. Pyrstöevässä on pisteitä, mutta ne ovat riveissä. Silmän yli tulee tumma naamio. Kuonossa ja naamiossakin voi näkyä pisteitä. Selkäevän juuressa ei ole tummaa satulaa, mutta itse selkäevässä voi olla ensimmäisissä ruodoissa vähän tummaa.
Lajeja, joihin voi onnistua sekoittamaan:
Naamiomonninen (Corydoras atropersonatus)
Pantamonninen (Corydoras sychri)
Hohtomonninen (Corydoras agassizii)
Kolmiomonninen (Corydoras saramaccensis)