|
Marmoritapparakalat ovat pilkkutautimagneetteja. Niitä
ostaessasi, katso, ettei yhdessäkään kalassa ole pilkun
pilkkua. Vaikka kalat olisivatkin pilkuttomia ostohetkellä, kannattaa
ne silti karanteenata kotona. Ne saavat kuitenkin siirrossa pilkkutaudin.
Pienen karanteenialtaan lääkitseminen on kuitenkin paljon helpompi
ja halvempi ratkaisu, kuin koko pääakvaarion myrkyttäminen.
Kunhan kalat ovat toipuneet siirrosta, ovat ongelmat ohi. Ne ovat melko
helppohoitoisia otuksia. Viihtyvät kisaillein parvitovereidensa kanssa
(vähintään 6 kpl) jonkun pusikon laitamilla, toisaalta
ne voivat eleettömästi leijua akvaarion kovimmassa virtauksessa.
Marmoritapparakalat eivät oikeastaan vaadi muuta kuin katon päänsä
päälle ja vähän tummennettua vettä, muuten ne
stressaavat. Kuten kalan ulkomuodosta voikin päätellä,
niillä on erinomaisen hyvät aerodynaamiset ominaisuudet. Kaloilla
on tapana paeta vaaraa ylöspäin. Tämä tarkoittaa sitä,
että jos marmoritapparakaloja pelottaa, niin joko ne löytyvät
olohuoneen matolta tai sitten kuulee kuinka parvi kopisee kansilaseihin.
Toinen vaihtoehto pakoloikalle on pintakasvien juurien sekaan piiloutuminen.
Se on akvaario-olosuhteissa parempi ratkaisu, joten tapparoiden akvaariossa
tuuhea pintakasvusto on ehdoton. Toisaalta tumma vesi rauhoittaa tapparoita.
En tiedä eivätkö ne silloin sitten näe niin hyvin
lähestyvää vihollista vai luottavatko ne vaan suojaväriinsä.
|
|
|
|
|
|
En ole todistanut kyseistä tapahtumaa, mutta mitä
tuosta olen lukenut, niin marmoritapparat kutevat pintakasvien juurten
sekaan.
Sukupuolet on helppo erottaa, kunhan kalat ovat kutukunnossa. Naaraalla
on uhkeammat muodot ja koiraat solakoita ja innoissaan ajavat naaraita
pusikoihin.
Kaloja voi yrittää saada fiilikseen syöttämällä
niille elävää ruokaa (banaanikärpäsiä vaikka),
tummentamalla vettä ja samalla laskemalla pH:ta ja kovuutta. Kutuseremonia
kestää aika kauan, kalat äheltävät hurjasti kasvien
lomassa ja sinkoilevat suuntaan jos toiseen kunnes lopulta kutevat pintakasvien
juurten joukkoon. Osa mädistä kyllä putoaa pohjalle turvaan
vanhemmilta.
Poikaset kuoriutuvat 30 tunnin kuluttua ja pystyvät uimaan viidentenä
päivänä. Silloin niille voi tarjota jotain pientä
purtavaa. Viikon ikäiset pystyvät syömään jo
artemiaa.
|
|
|
|
|
|
Kuten suun asennosta voi päätellä, marmoritapparakalat
eivät syö muualta kuin pinnalta. Yleensäkään
kalat eivät poistu koskaan pinnasta muutamaa senttiä syvemmälle.
Se onkin vähän hankalaa välillä. Vaikka ruokapurkissa
kuinka luvattaisiin kelluvaa sapuskaa, se näyttää välillä
tarkoittavan sitä että kelluu ehkä puoli sekuntia. Pakastekuivatut
öttiäiset pysyvät hyvin pinnalla ja kalat oppivat myös
hakemaan pakastesurviaisia ja muuta nannaa suoraan lusikasta.
|
|
|
|
|