Marmoritapparakala
       
 
 

Tieteellinen nimi:

Carnegiella strigata  
   

Lajin löytäjä:

Günther  
   

Löytövuosi:

1864  
   

Levinneisyysalue:

Etelä-Amerikka. Amazon joki ja Caqueta joki Kolumbiassa.  
   

 

   
   

Vesi:

Tumma ja virtaava  
   

Lämpötila:

24-28  
   

pH:

5-8  
   

dH:

5-19  
   

 

   
   

Koko (cm):

4  
   

Käytös:

Rauhalline parvikala  
   

Akvaarion koko:

100 litraa parvelle  
         
         
         
         
         
         
           
         
           
 
Hoito:
       
 

Marmoritapparakalat ovat pilkkutautimagneetteja. Niitä ostaessasi, katso, ettei yhdessäkään kalassa ole pilkun pilkkua. Vaikka kalat olisivatkin pilkuttomia ostohetkellä, kannattaa ne silti karanteenata kotona. Ne saavat kuitenkin siirrossa pilkkutaudin. Pienen karanteenialtaan lääkitseminen on kuitenkin paljon helpompi ja halvempi ratkaisu, kuin koko pääakvaarion myrkyttäminen.

Kunhan kalat ovat toipuneet siirrosta, ovat ongelmat ohi. Ne ovat melko helppohoitoisia otuksia. Viihtyvät kisaillein parvitovereidensa kanssa (vähintään 6 kpl) jonkun pusikon laitamilla, toisaalta ne voivat eleettömästi leijua akvaarion kovimmassa virtauksessa.

Marmoritapparakalat eivät oikeastaan vaadi muuta kuin katon päänsä päälle ja vähän tummennettua vettä, muuten ne stressaavat. Kuten kalan ulkomuodosta voikin päätellä, niillä on erinomaisen hyvät aerodynaamiset ominaisuudet. Kaloilla on tapana paeta vaaraa ylöspäin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos marmoritapparakaloja pelottaa, niin joko ne löytyvät olohuoneen matolta tai sitten kuulee kuinka parvi kopisee kansilaseihin. Toinen vaihtoehto pakoloikalle on pintakasvien juurien sekaan piiloutuminen. Se on akvaario-olosuhteissa parempi ratkaisu, joten tapparoiden akvaariossa tuuhea pintakasvusto on ehdoton. Toisaalta tumma vesi rauhoittaa tapparoita. En tiedä eivätkö ne silloin sitten näe niin hyvin lähestyvää vihollista vai luottavatko ne vaan suojaväriinsä.

Alkuun

       
           
 
Lisääntyminen:
       
 

En ole todistanut kyseistä tapahtumaa, mutta mitä tuosta olen lukenut, niin marmoritapparat kutevat pintakasvien juurten sekaan.

Sukupuolet on helppo erottaa, kunhan kalat ovat kutukunnossa. Naaraalla on uhkeammat muodot ja koiraat solakoita ja innoissaan ajavat naaraita pusikoihin.

Kaloja voi yrittää saada fiilikseen syöttämällä niille elävää ruokaa (banaanikärpäsiä vaikka), tummentamalla vettä ja samalla laskemalla pH:ta ja kovuutta. Kutuseremonia kestää aika kauan, kalat äheltävät hurjasti kasvien lomassa ja sinkoilevat suuntaan jos toiseen kunnes lopulta kutevat pintakasvien juurten joukkoon. Osa mädistä kyllä putoaa pohjalle turvaan vanhemmilta.

Poikaset kuoriutuvat 30 tunnin kuluttua ja pystyvät uimaan viidentenä päivänä. Silloin niille voi tarjota jotain pientä purtavaa. Viikon ikäiset pystyvät syömään jo artemiaa.

Alkuun

       
           
 
Ruokinta:
       
 

Kuten suun asennosta voi päätellä, marmoritapparakalat eivät syö muualta kuin pinnalta. Yleensäkään kalat eivät poistu koskaan pinnasta muutamaa senttiä syvemmälle. Se onkin vähän hankalaa välillä. Vaikka ruokapurkissa kuinka luvattaisiin kelluvaa sapuskaa, se näyttää välillä tarkoittavan sitä että kelluu ehkä puoli sekuntia. Pakastekuivatut öttiäiset pysyvät hyvin pinnalla ja kalat oppivat myös hakemaan pakastesurviaisia ja muuta nannaa suoraan lusikasta.

Alkuun

       
           
 
Muuta:
       
 

Carnegiella-suvun tapparakalat ovat siitä harvinaisia tetroja, että niillä ei ole ollenkaan rasvaevää.

Alkuun

       
           
 
Linkkejä:
       
 

Rääkyn akvaariosivut

Faunatar

Satun vedenalaisen viidakon jalokivet