Pikkukirsikkatetra
Tieteellinen nimi:
Lajin löytäjä:
Löytövuosi:
Levinneisyysalue:
Vesi:
Lämpötila:
pH:
dH:
Koko (cm):
Käytös:
Akvaarion koko:
Hoito:
Pikkukirsikkatetra on mukavan helppo ja näyttävä tetra. Ainoa ongelma sillä on se, että veden pitäisi olla vähän tummempaa (käytä turveuutetta) tai/ja pintakasveja luomassa hämyistä tunnelmaa. Muuten kalat etsiytyvät kasvien suojaan ja silloinhan ei auta vaikka ne olisivat kuinka kauniita kun niitä ei tule juuri näkemään.
Tummasta pohjastakaan ei tietenkään ole haittaa eikä kasvitiheiköistä.
Pikkukirsikkaparveksi riittää 6 kpl, mutta enempi on parempi. Ihan pikkuruiseen akvaarioon en näitä laittaisi, sillä ne ovat kovia sähisemään keskenään. Lisäksi kalat haluavat ottaa aina ajoittain spurtin, tai silloin kun sähinä parvessa käy hermoille.
Lisääntyminen:
En ole onnistunut pikkukirsikoiden kudettamisessa...ehkä siksi, koska en silloin kun yritin tuottaa jälkikasvua erottanut kalojen sukupuolta. :D
Kannattaa siis laittaa kudetusakvaarioon koiras ja naaras! Veden pitäisi olla hyvinkin hapanta ja niin pehmeää kuin suinkin. Lämpötilan voi nostaa 27 asteeseen. Kalat pitää ennen tapahtumaa syöttää possuiksi mieluiten elävällä ruoalla. Kalat kuteva kasvitiheikköön, joten sellainenkin pitää kudetusakvaarioon järjestää. Vanhemmat syövät mädin varmasti jos löytävät, joten pariskunta on syytä siirtää välittömästi kudun jälkeen takaisin pääakvaarioon.
Sukupuolet voi erottaa evistä. Ylhäällä kuvassa on koiras. Sillä on melkein kokonaan musta selkäevä ja peräevän reunus myös musta. Kun pojat ovat innoissaan, niiden kylki peräevän tyvestä on aivan karmiininpunainen.
Naaras on alemmassa kuvassa. Sillä on selkäevässä kirkkaan oranssi tuikku valkoisilla reunuksilla. Peräevän reunus on punertava. Naaras on myös vähän koirasta kookkaampi ja kutuvalmiina melkoisesti paljon paksumpi.
Ruokinta:
Pikkukirsikkatetrat ovat porsaita. Kaikki menee, mutta erityisen innoissaan ne syöksyvät Tetra Discus rakeiden kimppuun. Uskomatonta, että rohmutetran suuhun voikin mahtua jopa 10 kiekkoraetta. Totesin tuon, kun yksi tetroista joutui pakon edessä järjestämään rakeet suussaan uudelleen (ei saanut/ehtinyt nieltyä) ennen kuin muut kalat pääsevät osingoille.
Muuta:
Pikkukirsikkatetra sekoitetaan helposti suurempaan serkkuunsa, kirsikkatetraan (Hyphessobrycon erythrostigma). Lajit on itse asiassa helppo erottaa toisistaan, kunhan tunnistettavana ei ole ihan pieniä poikasia. Helpoin tuntomerkki on peräevän valkoinen alue. Pikkukirsikkatetralla tuo valkoinen alue peräevässä on alusta loppuun melko tasapaksu viiva, ehkä vähän ohenee pyrstöä kohden. Kirsikkatetralla taas tuo valkoinen alue muodostaa "piikin" peräevän ensimmäisten ruotojen alueella.