punapäätetra
Tieteellinen nimi:
Lajin löytäjä:
Löytövuosi:
Levinneisyysalue:
Vesi:
Lämpötila:
pH:
dH:
Koko (cm):
Käytös:
Akvaarion koko:
Hoito:
Punapäätetra on vähän vaativampi hoidokki tetraksi. Se voi olla hankala kotiuttaa. Kalat pitää totuttaa uuteen kämppäänsä varoen, mieluummin niin että akvaarion valot ovat pois päältä. Myös kuljetus pitää tehdä niin, että kalat ovat koko ajan hämärässä. Minulle kävi niin, että kun kolmessa erässä hankin punapäätetroja, vain viimeinen erä tuli niin ettei siitä yhtäkään kuollut matkalla. Ensimmäisestä erästä selvisi 4/18, toisesta 2/6 ja viimeisestä 15/15. Kalat reagoivat stressiin jäykistymällä ja kellumalla vatsa ylöspäin. Tämä ei tarkoita tosin sitä, että ne olisivat kuolleita, ne voivat rauhoituttuaan ryhtyä uimaan taas ihan normaalisti...tai sitten eivät koskaan enää.
Veden pitäisi olla happaman puolella ja hyvin pehmeää. Turvelisäys ei ole pahasta ollenkaan eikä pintakasvillisuus. Tumma vesi ja varjoisat kohdat ovat kaloille mieleen. Kalat reagoivat myös veden epäpuhtauksiin heittäytymällä jäykiksi. Nitraatti pitäisi pitää alle 30 g/l ja välttää nopeita pH:n muutoksia (sanomattakin selvää).
Oikein hoidettuina ja sopivassa seurassa et ikimaailmassa pitäisi
näitä kaloja vaikeina hoidokkeina, sillä tavallinen kuivamuona
kelpaa ja kalat liikkuvat innoissaan jatkuvasti ympäri allasta tiiviinä
parvena. Alle kymmenen kappaleen porukassa näitä kaloja ei kannata
pitää. Ne ovat silminnähden hukassa jos ympärillä
ei ole niiden mielestä riittävää määrää
samannäköisiä tyyppejä.
Lisääntyminen:
En ole kudettanut näitä kaloja, eivätkä ne varmaan olisi kuteneetkaan vaikka olisin yrittänytkin. ;)
Ovat vähän hankalampia saada kutemaan. Kannattaa tosin kokeille samoilla lääkkeillä kuin muillakin mustanveden kaloilla. Ensin kaloille tarjotaan paljon ruokaa (elävää sellaista), siiten nostetaan lämpötilaa parilla asteella ja vaihdetaan usein ja paljon vettä (mielellään pehmeämpää vettä tilalle).
Punapäätetra kutee Baenchin atlaksen mukaan mielellään
altaan alaosassa tai sitten pintakasvien juurten sekaan. Kuten muillakin
mädinsirottelijoilla, mäti kelpaa emokaloille ruoaksi jos sen
ehtii syömään tai näkee. Mäti kuoriutuu 36 tunnissa
ja poikasille pitää tarjota erittäin pieniä eläviä
ravintoeläimiä (likoeläimiä) sillä ne ovat hyvin,
hyvin pieniä.
Ruokinta:
Punapäätetrat ovat aheita pikkupetoja. Kaikki kelpaa mikä suuhun sopii. Elävää ruokaa arvostavat myös todella paljon. Pakastettua surviaista ja hyttysen toukkia on hyvä tarjota n. kerran viikossa.
Muuta:
Tavallisissa lemmikkikaupoissa kalaa myydään nimellä romminokka. Se on yhteinen nimi kolmelle eri kalalajille; punapäätetralle (Hemigrammus bleheri), punasuutetralle (Hemigrammus rhodostomus) ja punakuonotetralle (Petitella georgiae). Romminokkia jos näkee myynnissä, tietää että tukkuri on ollut ehkä laiska eikä ole jaksanut selvittää kalojen lajia tai kauppias luottaa romminokka-nimen vetovoimaan tai sitten sulaa tietämättömyyttä. Näistä lajeista kaksi ensimmäistä ovat mustan veden kaloja ja punakuonotetra taas valkoisen veden kala, joten hoidossa voi olla pieniä eroja.