Taistelukala
       
 
  

 

 

       
7.10.2004
  

Ostin toissapäivänä uuden taistelukalaäijän. Nimekseen se sai Bosse, kun sillä oli vähän samanlaisia oireita kuin meidän ensimmäisellä taistelukalallamme Boriksella (jota joskus kutsuttiin myös Bosseksi). Ego on vähintään elefantinkokoinen.

Lisäsin Bossen akvaarioon edellisenä päivänä Trixin ja vapautin sen synnytyshäkistä, jossa se oli totuttelemassa herraseuraan, saman päivän iltana.

Tänään siellä oli sitten kudettu.

 

Säilykerasian kannen alle oli Bossen hyvä puhallella kuplapesä.

Ylpeä isukki Trixin suunnittelemassa ja toteuttamassa kruunupyrstölookissa.

   
8.10.2004
  

Trix sai huilata vielä päivän synnytyshäkissä ennen kuin siirsin sen takaisin pääakvaarioon.

  

 

   
17.02.2005
  

Ei tullut sitten kirjoiteltua mitään. Ttulos ja tässä myös jatkoa tarinalle.

Tässä ovat Bossen ja Trixin tytär ja poika.

Kaikilta poikasilta puuttui vatsaevät ja epäilen syylliseksi silikoneja. Tiedä sitten. Edellinen poikue samassa akvaariossa oli Martin ja Berthan. Niiltä puuttui myös vatsaevät ja osa poikasista ei osannut uida. Aiemmin meillä ei ole ollut mitään ongelmia pikkutaistolaisten kanssa. Mistä siis moinen nyt.

Akvaarioon on silikonit vaihdettu kesken BT (BT=Bosse+Trix)-poikueen kasvua. Pitäisi selvitä kudettamalla sisaruksia, että oliko kyseessä silikonit vai molemmilta vanhemmilta periytynyt väistyvät geeni joka jostain kumman syystä tuli esille joka ikisessä poikasessa. Jos on geeni, niin eiköhän sisarusten poikasiltakin pitäisi silloin puuttua vatsaevät. Jos taas johtui silikoneista, niin silloin evien pitäisi olla paikallaan.

Kudetn BT-sisaruksia 17. helmikuuta. Oli ollut puhetta TAS:n kanssa, että voisin viedä sinne muutaman ylimääräisen taiston, joten uusille vahemmille olisi paikka 20. helmikuuta. BT-poju saisi siihen mennessä poikaset huollettua uimakuntoon.

Nuoriso oli sitten niin kellontarkkaa kuin olla ja pitää. Laitoin naaraan 16. päivä akvaarioon synnytyshäkissä. Siitäkös koiras innostui ja kuplapesä oli valmiina tuossa tuokiossa. Päästin likan irti seuraavana aamuna. Illalla siellä oli sitten kudettu kun tulin töistä. Niin sitä pitää!

  

BT-naaras

BT-koiras pesän alla.

 

   
28.02.2005
   BT-poikaset kasvavat ihan kunnollista vauhtia. Artemiaa syödään aamuin illoin niin paljon, että masu on päätäkin isompi. Toisaalta, akvaarioon on helpompi vaihtaa vettä, kun ensin täyttää poikaset artemialla. Niiden valkoiset masut erottaa hyvin, eikä niitä tule sitten niin helposti lapottua. Taistelukalathan eivät pelkää eivätkä väistä ketään. Eivät edes silloin kun ovat n. 6 mm pitkiä.  

 

 

 

 
10.03.2005
  

Artemia maistuu ja siitäkös seuraa melkoisen hyvä kasvutahti. Vähän kyllä nyt näyttää, että poikasille ei tule vatsaeviä. Vaikea mennä tosin vannomaan, koska poikaset ovat vielä niin pieniä että hyvä kun ne erottaa.

Siirsin testimielessä viikko sitten 10 poikasta samaan altaaseen makkarakalan poikasten kanssa ja toiset 10 kpl 250-litraiseen. Vähän tuolla isossa ammeessa on turhan paljon vaaroja, mutta on myös suojapaikkoja. Siitä todistuksena kyseiseen altaaseen on kasvanut kohtuullinen määrä uusia taistelukaloja.

  

 

   
21.03.2005
  

Poikaset ovat kasvaneet aika hitaasti. Ihan on oma vika on, olen ollut ihan varma että vatsaevien puutos johtuu geeneistä, joten en ole sitten jaksanut paapoa poikasia ihan hullun tavoin. Ne ovat nyt vasta molemmin puolin 10 mm pituisia. Isoimmat vähän päälle ja pienimmät melkein puolet pienempiä...pitäisi varmaan karsia kaikkein hentoisimmat.

Vettä olen vaihtanut pari kertaa viikossa ja poikaset on jo nyt viikko sitten vieroitettu artemiasta. Nyt saavat sapuskakseen Seran poikashiutaleita. No, parempi niin. Kyllä ne sitäkin syövät ja minun ei tarvitse joka toinen päivä laittaa uutta artemia satsia kuhisemaan.

 

  

Hip, heijaa. Isommilla poikasilla erottuu vatsaevät! Saas nähdä miten koko poikueen käy. Onko kaikilla, vai vaan osalla, vatsaevät?

 

   
14.04.2005
  

Huonoja uutisia. Poikasiin on iskeytynyt Chilodonella. Hankala tauti parannettavaksi. Olen aiemminkin joutunut raapimaan päätäni kyseisen harmin takia. Millään muilla kaloilla meillä ei ole ollut sitä, kuin taistelukalan poikasilla. Ehkä runsas ruokinta ja tiivis kansoitus edesauttavat ripsieläinten väestönräjähdyksessä. Ihonsamentaja aiheuttaa paksuuntuneen limakerroksen, jonka johdosta evät ovat "putkella", joka puolestaan vaikeuttaa kalan liikkumista. Chilodonella puskee myös kiduksiin, joten jos kalassa on sen omasta mielestään liikaa ripsielämiä, se roikkuu pinnassa jotta saisi vähän paremmin henkeä. Taistelukaloista tämän huomaa erityisesti siitä, että ne käyvät vähän turhan usein nappaamassa ilmaa labyrinttielimeensä. Niin ja supussa olevia eviä ja sätkivää uimistyyliäkään ei voi olla huomaamatta.

Chilodonella tarttuu jos on tarttuakseen. Se siis leviää hyvin jos olosuhteet niin suovat. Jos taas muut kalat ovat elämänsä kunnossa ja myös vesi, ei sairas kala välttämättä tartuta muita, mutta tuskin myöskään paranee (sehän ei ole elämänsä kunnossa).

Lääkintä on hankalaa. Olen onnistunut siinä vain kerran. Yleensä käy niin, että lääkekuuri tehoaa kyllä, mutta kunhan lääkejäämät on saatu vedestä pois, tauti palaa ennalleen. Kaikki tavalliset lääkkeet on kokeiltu. Ensin luulin tautia joksikin hometaudiksi ja lääkitsin sen mukaan. 2 peräkkäistä kuuria eivät vaikuttaneet mitenkään. Sitten ymmärsin että kyseessä on loinen ja lääkitsin pilkkutautilääkkeellä. Ei siitäkään ollut mitään hyötyä kenellekään. Sitten tuskastuin ja kokeilin suolaa. Harmi kun en muista annostusta, mitä käytin tähän yhteen ainoaan parantuneeseen...jotain tyyliin 2 rkl/5 litraa se oli, eli aika vahva liuos.

Nyt olen lääkinnyt poikasia 2 päivää Tetran General tonicilla ohjeen mukaan ja terästettynä 1 dl suolaa 70 litraan. Samalla nostin lämpötilan 29 asteeseen. Ennen hoidon alkua akvaariossa oli vain korkeintaan 5 poikasta, joilla ei näkynyt Chilodonellan haittoja. Nyt siellä on enää 2 surkeaa tapausta (kuvassa toinen) ja viitisen kappaletta sellaisia joilla evän reunat ovat vielä vähän repaleiset ja uinti vähän nykivää. Kaikki muut kolmisenkymmentä poikasta voivat leveästi.

 

  

Chilodonellan valtaama taistelukalan poikanen

Terve poikanen. Evät on kunnossa ja ruoan ääreen ollaan ennätetty pötsistä päätellen.

   
07.05.2005
  

Nyt ei ole ollut enää mitään ongelmia tautien kanssa. Chilodonella lähti kunnon hevoskuurilla. Nostin lämpöä vielä toisen kuurin yhteydessä 32 asteeseen. Jos siitä olisi selvinnyt, niin konstit olisivat olleet lopussa. No, ei tarvinnut miettiä sitä, sillä parissa päivässä kaikki poikaset paranivat.

Nyt poikaset ovat jo alkaneet tulla teini-ikään. Pojat vähän rehentelevät toisilleen ja innokkaimmat rakentelevat kuplapesiä. Naaraiden kylkien läpi näkee jo mätiä, mutta ne eivät ole vielä osoittaneet mitään kiinnostusta kuplapesiä kohtaan.

Poikasia on ollut neljässä eri akvaariossa. Varsinaisessa poikasaltaassa (71-litrainen) on nyt jäljellä n. 15 poikasta. Harvensin sieltä juuri kymmenkunta pienintä pois. (Lämpö 29 astetta, veden vaihto 2 kertaa viikossa 50%)

Toinen on 63-litrainen jossa 10 taistolaista saavat jakaa tilan makkarakalan poikasten kanssa. Täällä poikaset ovat kasvaneet vähän nopeammin kuin 71-litraisessa. (Lämpö 26 astetta, veden vaihto kerran viikossa 40%)

Kolman allas on 98-litrainen josta en edes arvannut että kukaan olisi siellä selvinnyt, vaikka tiesin että kyllä siellä piiloja löytyy. Yksi sissi siellä on kasvanut ihan huimaa vauhtia. (Lämpö 26 astetta, veden vaihto kerran viikossa 40%)

Neljäs on 250-litrainen seura-akvaario jossa jaavansammalen seassa puikkelehtii puolet pienempiä poikasia kuin 71-litraisessa. (Lämpö 27 astetta, veden vaihto kerran viikossa 50%)

  

 
            
 
           
 
  

Takaisin